Kovin moni ei uskalla kiistää, että hyvinvointivaltiot ovat maailman parhaita paikkoja asua. Näinhän se onkin objektiivisilla mittareilla mitattuna, ja samoin kun ihmisiltä kysytään kyselytutkimuksena. Hyvinvointivaltioon ja sen parantamiseen pyrkiminen on kaikkien maailman ihmisten etu. Hyvinvointivaltiolla on myös suurin moraalinen oikeutus kaikista vaihtoehdoista. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden pitäisi siis olla taattu.

Miksi se ei silti tunnu olevan muodissa? Vai onko tämä vain mediailluusiota. Ehkä ihmiset tajuavat sen jollain tasolla. Teot vain puuttuvat.

Silti suurin osa ihmisistä kannattaa Suomessakin hyvinvointivaltiota ja vaatii palvelujen parantamistakin. Veroja ei silti halulta maksaa. Miksi? Verot takaavat palvelut. Ne ovat vakuutus toimivasta, oikeudenmukaisesta ja reilusta yhteiskunnasta. Kyllä sitä voi vastaankin väittää, mutta argumentit loppuvat yleensä melko pian lähemmässä tarkastelussa.

Politiikka on arvovalintoja

Uusliberalismin nousu 1980-luvulla Thatcherin Britanniassa ja Reaganin USA:ssa aloittivat tietoisen pyrkimyksen hajottaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa muuttamalla käsitteitä ja vastakkainasettelulla. Käsitteitä on pyritty uudelleenmäärittelemään ja raamittamaan ihmisille helpommin hyväksyttäviksi.  Olivat ne tarkoitusperiltään sitten kuinka epäilyttäviä. Samaa tekniikkaa käytetään nyt myös äärioikeistossa.

Otetaan vaikka esimerkiksi suvaitsevaisuus. Positiivinen käsite alun perin, jota vastaan on tietoisesti hyökätty ja pyritty liittämään siihen negatiivisia mielikuvia esimerkiksi hallitsemattomasta maahanmuutosta ja islamisaatiosta. Aivan älytöntä eikö? Vai onko sittenkään. Kyllä se tuntuu joihinkin ihmisiin purevan.Hyvinvointivaltion tulevaisuus

Toisena esimerkkinä voisi ottaa SOTE:n valinnanvapauden. Kuulostaa kivalta vai mitä? Kaikkihan haluavat valinnanvapautta. Valinnanvapaus tosin on vain hyvin pieni osa mitä käsitteen varjolla ollaan nyt tekemässä. Tai vastuullinen markkinatalous. Kuulostaa … vastuulliselta. Tosiasiassa se on ja sisältää aivan muuta. Harva äänestäjä kuitenkaan viitsii ottaa selvää kaikesta. Puhumattakaan siitä ajasta ja energiasta mitä selvittämiseen kuluisi.

Suomessakin sama ilmiö voidaan havaita jo 1990-luvun laman jälkeen. Siitä lähtien joka hallitus on puhunut joko leikkauksista, globalisaation vaatimista uhrauksista tai ties mistä hölynpölystä. Ja näiden varjolla ollaan tietoisesti nakerrettu hyvinvointiyhteiskunnan perustusta.

Politiikka on AINA arvovalintoja. Mihin päämäärään haluamme pyrkiä. Onko se uusliberalistinen markkinatalous, jossa harvalla on mitään ja muille jää vain murut, vai pyritäänkö johonkin muuhun. Esimerkiksi tilaan jossa teknologian mahdollistama jatkuva tuottavuuden nousu kanavoidaan mahdollisimman monille, näin lisäten koko yhteiskunnan kokonaishyvinvointia mahdollisimman tehokkaasti.

Uusliberalismi, yksityistäminen ja sitä saa mitä tilaa

Thatcherin ja Reaganin aikakaudella alettiin valtion omaisuutta yksityistämään laajasti. Yksityistämisvimman rantautuminen Suomeen on siis kestänyt melko kauan. Nyt on meidän vuoromme kärsiä tästä. Kaikki varmaan muistavat Carunan tapauksen. No lisää on tiedossa, jos Sipilän hallitus saa huseerata rauhassa.

Onneksi Suomessa SOTE:en liitetty laaja yksityistämispakko törmäsi perustuslakiin. Saamme ehkä hengähtää ja katsoa ehtivätkö vaalit tulla ja Suomen kansa sanoa painavan sanansa. Toivon suuresti näin käyvän. Ehkäpä Suomi voisi olla esimerkki, jossa vihdoin tajutaan, että tietyt palvelut ja infrastruktuuri pitää tiukasti pitää yhteiskunnan valvonnassa.

Tosiasiassahan kaiken yksityistämisellä ei ole edes taloustieteellisiä perusteita. Tämän myöntävät lähes kaikki taloustieteilijät. Ja miksi olisikaan. Tiettyjä arvoja on vaikea mitata rahassa. Ja yritys toimii vain ja ainoastaan oman tehtävänsä mukaan, mikä on tuottaa omistajilleen voittoa. Tässä on selkeä ristiriita yrityksen ja yhteiskunnan eduilla. Useimmin ollaankin tilanteessa, jota sanotaan markkinahäiriöksi (tai mielestäni englanninkielen paljon kuvaavampi market failure). Siksi yhteiskunnallisesti merkityksellinen infrastruktuuri on paras pitää yhteiskunnan omissa hyppysissä.

Uusliberalismi muodostaa selkeän uhan hyvinvointiyhteiskunnalle. Hyvinvointiyhteiskunta onkin piirityksessä kaiken maailman ajatuspajojen ja pankkiekonomistien raporttien muodossa. Yllättävän usein nämä pseudotieteelliset raportit ylittävät myös mediakynnyksen. Tavallisen kansalaisen on vaikea pysyä kärryillä.

Useimmat varman ihmettelivät sitä uskomatonta potaskaa, jota esimerkiksi EK suolsi ulos ennen viime eduskuntavaaleja. Se kannatti heidän näkökulmastaan. Siinä pystyttiin kehystämään koko talouskeskustelu pelkkiin leikkauksiin, vaikka suurin osa taloustieteilijöistä tiesi, että tämä ns. austerity-politiikka on myrkkyä siinä taloustilanteessa.

Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka vastusti leikkauksia. Vasemmistolla oli jopa selkeät perusteet tälle. Ne perustuivat kuuluisien taloustieteilijöiden analyyseihin. Jopa media naureskeli tälle, ottamatta asiasta selvää. Nyt asia on havaittu, mutta median muisti ei enää yllä niin pitkälle menneisyyteen, onhan siitä jo pari vuotta.

Erään poliitikon sanoin: ”sitä saa mitä tilaa”.

Vaikka hyvinvointiyhteiskunnan murentuminen uhkaakin, uskon suomalaisten sisuun taistella sen puolesta. Ensi eduskuntavaaleissa saatetaan kokea yllätys, jossa kansa antaa viestin hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ja ennen kaikkea kehittämisen puolesta. Objektiivisestikin katsoen nykyisten ja tulevaisuuden teknologisten harppauksen pitäisi mahdollistaa entistä laajempi hyvinvointiyhteiskunta. Mitään muuta estettä tälle ei ole kuin ahneus.

Politiikka on aina arvovalintoja ja visio tulevaisuudesta. Click To Tweet

Verojen maksaminen on kansalaisvelvollisuus

Verovaroilla kustannetaan koko hyvinvointiyhteiskunta. Verot takaavat terveydenhuollon, maanpuolustuksen, koulutuksen, yleisen järjestyksenpidon ja niin monta muuta asiaa. Nämä asiat ovat vielä yleisesti hyväksyttyjä verovarojen käyttökohteita ja hyvin arvostettuja Suomessa.

Miksi siis ainainen vikinä veroista? Vika lienee asenteissa. Ja juuri niihin on uusliberalismi pyrkinyt vaikuttamaankin, ilmeisen onnistuneesti. Esittämällä asiat hieman eri tavalla ja kehystämällä termit positiivisiin mielikuviin suomalainenkin maksaisi veronsa mukisematta, ehkä jopa hymy huulillaan.

Meidän ei tarvitse silti yksin hävetä. Kehitys on ollut samalaista kaikissa OECD maissa, alkaen Amerikan Yhdysvalloista. Toisaalta onko pakko toteuttaa ”mitä isommat hölmöt ensin sitä pienet perässä” lausahduksen oppeja.

Verotuksesta voi olla montaa mieltä ja monenlaista ns. faktaakin siitä näkee. Joskus jopa huomion, että maailman nopein talouskasvu tapahtui OECD-maissa aikana, jolloin oli myös suurin marginaaliverotus. Verotus ei siis oikeastaan vaikuta talouskasvuun varmalla tavalla tai hyvin merkittävästi. Toki sillä on vaikutus, sitä ei voine kiistää. Kyse on taaskin pikemminkin arvovalinnasta, eli politiikasta jota halutaan tehdä.

Ottakaamme siis verotus kansalaisvelvollisuutena ja maksakaamme meille kuuluvat verot hymysuin. Omaa parastammehan me sillä loppujen lopuksi rakennamme.

Äänestäminen silti paras ja helpoin tapa vaikuttaa

Äänestäminen kannattaa aina. Jos et viitsi äänestää, annat vain vallan toiselle, joka viitsii käydä raapustamassa numeron lappuunsa. Äänestäminen on sitä paitsi helpompaa kuin koskaan ennen. Tieto puolueista ja ehdokkaista löytyy erittäin helposti. Kaikkea ei edes tarvitse selvittää itse kun voi vain käydä katselemassa muutamia vaalikoneita ja valita puolueensa ja ehdokkaansa.

Toki muillakin tavoilla voi vaikuttaa. Avustamalla ehdokkaita, liittymällä johonkin järjestöön, marssimalla tai vaikka rupeamalla itse ehdokkaaksi ja kirjoittamalla tämänkaltaista blogia. Tai sitten voi raakkua erilaisissa foorumeissa. Tai vaikka kuulua johonkin äärijärjestöksi luokiteltavaan ja hölmöillä olan takaa kylien raiteilla.

Ehkä äänestäminen on kuitenkin se helpoin tapa vaikuttaa.

Valoakin on

Vaikka uutiset usein antavatkin melko ankean kuvan maailmasta ja tulevaisuudesta, ei masennukseen silti ole tarvetta.

Jos muistamme päämärän ja vision minne haluamme Suomea oikeasti luotsata, on politiikkaakin helpompi tehdä. Samoin äänestäminen helpottuu huomattavasti, jos viitsii lukea puolueiden tulevaisuudenkuvat.

Teknologisten läpimurtojen pitäisi mahdollistaa ennennäkemätön hyvinvointi kaikille suomalaisille. Vain jos se jaetaan reilusti. Tämä on muistettava. Uhkiakin toki on, mutta kyllä se hyvinvointivaltion tulevaisuus vaan on valoinen, kun sen yhdessä päätämme.